Mitä ihmettä se kirjanpitäjä oikein puuhaa – Osa 1

Asiakkaalla on pulma, joka on kirjanpitäjälle henkilökohtaisella tasolla vieras – asiakkaalla on liikaa rahaa. Onneksi ongelma on lähtökohtaisesti positiivinen – ja (luojan kiitos) koskee yritystä.

Mutta sitä ennen päivääni aamusta alkaen. Keilarannan tuuli on virkistänyt mukavasti, mutta samalla riepotellut hiukset sekaisin. Vahingot on helppo todeta hissin peilistä, kun kuvajaisesta tuijottaa takaisin enemmän peikkoa kuin kirjanpitäjää muistuttava hahmo. Toimistolla on kuitenkin iloinen tunnelma, joten huoli pörröisestä tukasta unohtuu nopeasti. Kone käynnistelee itseään tahmeasti viikonlopun jäljiltä, joten on oiva hetki hakea päivän ensimmäinen kuppi kuumaa.

Kahvikone on kuitenkin epäkunnossa, joten kahvi jää haaveeksi. Tietokone on onneksi ehtinyt käynnistyä jaloitellessani kahvikoneelle ja takaisin. Tarkistan ensimmäiseksi tälle päivälle näkyvää työtehtävien hallintaohjelmaa – oi onnea, vain seitsemän työtehtävää suoritettavaksi! Sähköpostissa on kuitenkin odottamassa viisi viestiä asiakkailta, joista yhdessä on hyväksyntä verojen maksujärjestelyn hakemiseen.

Harmittelen asiakkaan tiukkaa rahatilannetta ja suuntaan OmaVeroon. Verohallinto on kuitenkin päättänyt jekuttaa kirjanpitäjiä tänään, eikä OmaVeron Katso-tunnistautuminen toimi. Tehtävä jää työlistalleni myöhempää ajankohtaa varten. En ehdi harmitella asiaa yhtään pidempään, sillä asiakas soittaa.

Asiakkaalla on pulma, joka on kirjanpitäjälle henkilökohtaisella tasolla vieras – asiakkaalla on liikaa rahaa. Onneksi ongelma on lähtökohtaisesti positiivinen – ja (luojan kiitos) koskee yritystä. Keskustelemme asiakkaan kanssa tilikauden tuloksenjärjestelystä, loppuvuoden palkoista, mahdollisesta osingonjaosta, sijoituksista sekä loppuvuodelle oletettavista tuotoista ja kuluista. Laadin asiakkaalle ylimääräisen palkkalaskelman ja huomautan, että ensi kuussa palkkaa verotetaan lisäprosentin mukaan, ellei hän hae uutta verokorttia. Asiakas lupaa toimittaa uuden verokortin ennen ensi kuun palkanlaskentaa.

Päivittäiset maksatukset ja muutamat palkanlaskennat suoritettuani on lounasaika. Suuntaamme työporukalla syömään ja vaihdamme ajatuksia ajankohtaisista asioista sekä käymme läpi kuulumisia sekä tulevan viikonlopun suunnitelmia. Alakerran ravintolan lounaaseen kuuluu onneksi kuppi kahvia. Sosiaalisuuden, maukkaan lounaan ja pienen ulkoilun jälkeen olotila on jälleen energinen.

Lounaan jälkeen ehdin istahtaa työpisteelleni ja saada koneen auki, kun puhelin soi taas. Verotarkastaja ilmoittaa hyväntuulisesti, että arpa on osunut kohdalle – asiakasyritykseni pääsee verotarkastukseen. Minua harmittaa asiakkaan puolesta, mutta keskustelen asiallisesti tarkastajan kanssa. ”Tarvitsisin tunnukset järjestelmäänne ja kaiken kirjanpidon materiaalin tarkastusvuosilta”, verotarkastaja listaa tarmokkaasti puhelimessa ja myötäilen hyvässä hengessä. Puhelun jälkeen kerään itseni ja soitan asiakkaalle. Asiakkaan ensimmäinen reaktio on ahdistus, mutta onnistun onneksi vakuuttamaan, ettemme ole saaneet viimeisen viiden vuoden aikana mitään rikollista aikaiseksi. Muistutan häntä lopuksi vielä siitä, että verotarkastajat löytävät aina jotain huomautettavaa. Mikäli verotarkastus kiinnostaa tai huolettaa, voit katsoa kirjoituksemme verotarkastukseen liittyen tästä.

Puhelun jälkeen jatkan asiakkaalta tulleiden myyntiraporttien pariin. Asiakkaallani on ollut ilahduttavan hyvä kuukausi, mikä tietenkin näkyy maksettavan arvonlisäveron määrässä. Kuukausiraportointia laatiessani totean, että koko tilikauden jäännösvero on paisunut jo yli kymmeneentuhanteen. Asiakkaan kanssa täytyy keskustella mahdollisesta ennakkoverojen korottamisesta. Veroista huolimatta hyvää tulosta on kuitenkin aina ilo raportoida.

Raportteja odottaessani kirjanpito-ohjelmamme hyytyy.  Se pyörii hitaasti ja jää latailemaan raportteja hyväksi toviksi. Ehdin lukea saapuneet sähköpostit, miettiä höyryävää kahvikupposta, laskea päiviä seuraavaan palkkapäivään ja suunnitella loppuviikon työtehtävät ennen kuin lataus on valmis. Kun vihdoin saan raportit ulos järjestelmästä ne ovat iloinen yllätys, sillä en enää edes muista, minkälaiset raportit olin laatinut. Raportoituani lähdemme ulkoilemaan koko toimiston voimin.

Pienen happihyppelyn jälkeen alkaa kirjanpitäjän päivän jännittävin osuus – kuittijahti. Aina saa jännittää, onko kaikki kuitit toimitettu ja saako kaikesta vähentää arvonlisäverot. Asiakasyritykseni työntekijät ovat kuuliaisesti toimittaneet edellisen kuun kuiteista osan sähköpostiin ja Dropbox-kansioon, muutama sankari mobiilikuitteihin ja joku on osannut liittää omansa suoraan laskulle. Kuin ihmeen kaupalla jahti tuottaa tulosta ja kuitit löytävät tiensä oikeille laskuille.

Seuraavaksi pääsen kuuntelemaan iloista musiikkia viideksitoista minuutiksi. Selvitettyäni EU-myyntiin liittyvää ongelmaa jo kolmannelle verovirkailijalle epätoivo alkaa hiipiä puseron kauluksesta sisään. Onneksi kolmannella tärppää, ja saan vastauksen ongelmaani. Kirjoitan asiakkaalle selventävän sähköpostin, jotta hän pääsee laskuttamaan pikimmiten.

Vihdoin ehdin aloittaa huomisen asiakaspalaverin valmistelun. Käyn kattavasti läpi asiakkaan tämän vuoden kirjanpidon ja suhteutan sitä edellisvuoteen. Talletan raportit presentaatiota varten desktopille huomiseksi.

Puhelin soi. Miesystävä tarjoaa kyytiä kotiin. Ilman muuta, tulossa ollaan! Työlistaa katsoessani mietin, mitähän mahdoin saada aikaiseksi tänään? Listani on nimittäin pidentynyt viidellä työtehtävällä, eikä suinkaan lyhentynyt. Onneksi huomenna on uusi päivä. Huikkaan kollegoille heipat ja kipitän ulos.